Tässäpä hieno esimerkki siitä, kuinka monta erilaista elämää yhdellä kappaleella voi olla.
Oli 1990-luvun loppu, ja Pate Mustajärven sooloalbumille tarvittiin sävellyksiä. Samaan aikaan Poko Rekordsille oli kiinnitettynä mainio rockyhtye Limonadi Elohopea, jonka biisintekijänä ja laulajana toimi Tero-Petri Suovanen. Ja niin sattui, että Pate Mustajärven Vol 4 -albumin (1998) päätöskappaleeksi päätyi sittemmin hienon uran sooloartistina tehneen Tero-Petrin säveltämä ja sanoittama Valkeakuulaat.
Ja nyt, 25-vuotta myöhemmin, tuo sävellys saa aivan uuden elämän, kun Tero-Petri on vihdoin tehnyt siitä oman versionsa. Kuuntele tummatunnelmainen versio yläpuolelta.
– Idea kappaleen levyttämiseen tuli, koska olemme viime aikoina tehneet tunnelmallisia keikkoja pianisti Laura Heikelän kanssa. Laulu löysi tiensä intiimiin ohjelmistoon, koska se kertoo yhden vahvimmista tarinoista lauluntekijän urallani, Tero-Petri kertoo.
– Halusin tulkita oman herkän näkökulman lauluun. Oskari Ruohosen tuotanto tönii minulle suuntaa, jonka keskiössä on lauluääneni voima ja luonne. Biisi sopii luopumisen teemansa vuoksi maailmantilanteeseen, jossa nyt elämme sekä erityisesti koulujen alkamisen ajankohtaan.
25 vuoden takainen kohtaaminen Mustajärven kanssa on jäänyt Tero-Petrin mieleen.
– Pääsin tapaamaan Pate Mustajärveä Vol. 4 -albumin julkaisun aikoihin. Silloin Pate kutsui minut kotiranchilleen Mustajärvelle katsomaan aseitaan ja hevosiaan. Toivottavasti kutsu on edelleen voimassa – erityisesti hevosten rauhallinen viisaus kiinnostaa, Tero-Petri sanoo.
Tarinalla on kaiken lisäksi hauska varhaishistoriakin, selviää Tero-Petrin Aamuset-lehteen antamasta haastattelusta. Kappale oli saanut alkunsa jo muutama vuosi aiemmin, kun 19-vuotias Suovanen oli tehnyt siitä englanninkielisen version turkulaiselle metalliyhtyeelleen Catalepsylle. Hyvästä kappaleesta on moneksi!
Kuunnellaanpa lopuksi vielä se Paten versio vuodelta 1998. Sovituksesta vastaa Anssi Tikanmäki.
