Iron Maidenin kaltaisen jätin matkassa kulkeminen ja sen intohimoisen yleisön eteen astuminen ei ole mikään helpoin rasti — varsinkaan, jos oma musiikki on raskaamman rilluttelun sijaan enemmän poppiin päin kallellaan. Shinedown-kitaristi Zach Myers muisteli neljän vuoden takaisia kokemuksiaan, jolloin Shinedown lämmitteli Iron Maidenia hevilegendan kiertäessä Eurooppaa, Hatebreedistä tutun Jamey Jastan isännöimässä The Jasta Show’ssa.
”Kun kävelin ensimmäisenä iltana lavalle ajattelin, että ’Tämä tuntuu meidän ihka ensimmäiseltä keikaltamme, sillä kukaan ei välittänyt vittuakaan siitä, keitä me olimme”, Myers muistelee. ”Ei yhtään kukaan.”
”Bruce [Dickinson] tuli luoksemme ja oli, että ’Jäbät, en ole koskaan nähnyt bändin menevän tuonne noin reteästi’, koska emme olleet muuttaneet settiämme”, mies jatkaa. ”Meillä on joitain raskaampia biisejä, mutta emme ole mikään vitun metallibändi. Olemme pop-rock-bändi. Olemme ’active rock’ -bändi [termi juontaa juurensa Pohjois-Amerikan kaupallisiin radiokanaviin, jotka soittavat uutta ja klassista, valtavirtaan keskittyvää rockmusiikkia]. Mutta emme muuttaneet settilistaamme. Emme menneet ja soittaneet Devouria ja Sound of Madnessiä ja keskittyneet vain raskaaseen kamaan, vaan säilytimme dynamiikkamme. Show’n loppua kohden kaikki olivat nyrkit ilmassa. Ja tiedäthän Iron Maiden -yleisön. Olemme soittaneet kaksi viikkoa Metallican kanssa Euroopassa, rundanneet Kissin matkassa ja tehneet kaikkea tuollaista, mutta ketkään eivät ole kuin Maiden-fanit — eivät ketkään.”
”Sanomme aina, että ole oma pyrotekniikkasi”, Myers lisää. ”Noina hetkinä et voi tuoda mitään omia tuotantoarvoja Maidenin lavalle. Sitä vain on siellä. Aloitat siis biisillä kuten Second Chance, joka oli listaykkönen, eikä kukaan 20 000 ihmisestä taputa. Soitat sen omalla keikallasi ja katto on lentää ilmaan. Soitat sen Iron Maidenin keikalla ja he ovat, että ’Hei runkkari, koska Iron Maiden aloittaa?'”
