Tuoreessa The Break Down With Nath & Johnny -Youtube-kanavan haastattelussa Mastodon-kitaristi Bill Kelliher avautui taloudellisista haasteita, joita kiertämiseen tänä päivänä liittyy. Kelliherin mukaan amerikkalaisyhtye on joutunut muun muassa kieltäytymään muutamista Euroopan-kiertueista, koska niistä ei olisi jäänyt yhtyeelle käteen mitään.
”Siihen on muutamia syitä. Meillä on tällä hetkellä koko uramme suurin lavatuotanto, mikä on toisaalta mahtavaa, mutta sen kanssa kiertäminen Euroopassa on paljon vaikeampaa. Ensinnäkin bensa on todella kallista ja rekat pienempiä, joten niitä tarvitaan useampiakin. Kuskeja on todella vaikeaa löytää Brexitin vuoksi, sillä yleensä olemme vuokranneet kuskeja tai kulkupelejä Briteistä. On tapauksia, kun olemme jääneet jompaa kumpaa vaille – joko meillä on kuskeja muttei autoja tai meillä on autoja muttei kuskeja”, Kelliher selittää.
”Vaikka viimeisin Amerikan-kiertueemme Lamb of Godin kanssa oli menestys ja paras kiertueemme koskaan, emme voi viedä niin massiivista tuotantoa Eurooppaan ja tehdä samaa siellä. Jos mukana on pelkkä taustalakana, käteen voi jäädäkin jotain, mutta jos tuot laserit, videoseinät, koko henkilökunnan ja pyrot ja kaikki, se ei onnistu. Ja sitten yleisö ihmettelee, että ’Mitä vittua, miksi me emme saa noita asioita täällä?’ Eivätkä he ymmärrä sitä, mitä tässä juuri selitän. Emme voi mennä Eurooppaan pariksi kuukaudeksi soittamaan keikkoja persnettona. Kaikki muut saavat palkan, mutta bändi on viimeinen taho, joka saa tässä ketjussa rahaa.”
”Asiat ovat hiljalleen palautumassa [koronan jäljiltä], mutta se teki peruuttamattomia vahinkoja koko alalle. Ihmiset yrittävät keksiä eri tapoja tienata leipänsä. Minä kauppaan tavaroita. Olin sellainen jo ennen Mastodonia. Minulla ei ole tutkintoa, en ole koskaan ottanut soittotunteja, olen vain tavallinen kaduntallaaja. Miten saat rahaa? Myymällä nimmaroituja soittopelejä. Sitä muusikot nytkin tekevät.”
Kelliher avautui myös erityisesti Yhdysvalloissa vallalla olevasta käytännöstä, että keikkapaikat ottavat osan esiintyvien bändien oheistuotemyynnistä. Tätä ovat monet artistit kritisoineet ja Kelliher lukeutuu myös tähän joukkoon.
”Yleisö ei ymmärrä sitä, kun he menevät merkkaritiskille. ’He pyytävät t-paidasta vittu 60 dollaria. Mitä ryöstöä’. Mutta minäpä kerron, miksi. Useimmissa tapauksissa keikkapaikka ottaa 20-30 prosenttia välistä vaikkei heillä ole mitään tekemistä oheistuotteiden kanssa. Jos soitat isompien bändien kanssa kuten Slayerin, Metallican, Iron Maidenin, hinnat täytyy olla samalla tasolla. Tähän liittyy paljon asioita, jotka ovat suurelta yleisöltä piilossa”, Kelliher avaa.
”Olemme tapelleet sitä vastaan vuosia ja ruksimme sellaiset kohdat aina sopimuksista yli. ’Emme aio maksaa. Miksi tekisimme niin?’ Meillä on oma merkkariyhtiö ja myyjä, joka kulkee mukanamme. He lentävät minne me lennämme, me maksamme heidän lippunsa, he yöpyvät hotellissa ja saavat päivärahaa. Mutta keikkapaikalla ollaan, että ’Ei, meillä on oma myyjä’. Kun sanomme, että meillä on oma maksupääte, keikkapaikalla ollaan, että ’Ei käy, te käytätte meidän päätettä ja maksatte siitä’. Joka paikassa sinua kustaan silmään.”
