Vaikutusvaltainen jazz-pianisti, säveltäjä ja bändijohtaja, cool jazzin edelläkävijä Ahmad Jamal menehtyi 16. huhtikuuta 92-vuotiaana. Jamal sairasti eturauhassyöpää.
Jamal, syntyjään Frederick Russell Jones, aloitti pianonsoiton jo kolmevuotiaana ja esiintyi jo teini-ikäisenä. Hän kääntyi muslimiksi 1950 ja vaihtoi nimensä Ahmad Jamaliksi. Hän päätyi Chicagoon, jossa soitti soolopianistina eri klubeilla perustaen lopulta oman trionsa 1951, johon kuuluivat lisäksi kitaristi Rayt Crawford ja basisti Eddie Calhoun. The Ahmad Jamal Trion vuonna 1958 julkaistu livelevy At the Pershing: But Not for Me pysyi yli 100 viikkoa Billboardin listalla ja esitteli Jamalin kyvyn käyttää soitossaan tilaa, hiljaisuutta ja pieniä nyansseja. Jamalin tyyli innoitti monia soittajia ja siitä kehittyi lopulta cool jazzina tunnettu tyylisuunta.
Jamal oli monipuolinen muusikko, joka vuosien saatossa teki tutkimusmatkoja uusille urille. 1960-luvulla hän teki kokeiluja isojen orkesteredien kanssa ja 1970-luvulla puolestaan elektronisen musiikin parissa. Hänen viimeiseksi soolojulkaisukseen jäi vuoden 2019 Ballades, joka koostui pääosin Jamalin soolona pianolla esittämistä omista sekä lainakappaleista.
Jamal palkittiin elämäntyöstään Ranskan Ordre des Arts and des Lettres -kunniamerkillä ja John F. Kennedy Center for the Performing Artsin elävä legenda -palkinnolla vuonna 2007 sekä Grammy-palkinnolla vuonna 2017. Muun muassa Miles Davis nimesi Jamalin yhdeksi kaikkien aikojen suosikkipianistikseen ja otti tältä runsaasti vaikutteita. Jamal toimi esikuvana myös muun muassa Bill Evansille, Herbie Hancockille, McCoy Tynerille, Cedar Waltonille, Ethan Iversonille ja Bill Charlapille ja hänen tuotantoaan on sämplätty muun muassa Nasin ja Gang Starrin toimesta.
