Se ilmestyi aikana, jolloin garage- ja post-punk-yhtyeet olivat in. Laulaja-lauluntekijätkin olivat vahvoilla.
Funeral oli kuitenkin jotain ihan muuta. Se oli kuolemaa, aikuistumista ja läheisyyttä käsittelevä levy. Soundin Pekka Laine nosti albumin (lue arvio täällä) yhdeksi vakuuttavimmista debyyttilevyistä kautta aikojen.
Albumilta oli vaikea eritellä vaikutteita, sillä Win Butlerin ja Régine Chassagnen johtama yhtye kulki esikoisellaan välillä hyvinkin tuttuja polkuja, mutta heti, kun luuli pääsevänsä sanomaan, että tämä kappale on liikaa sitä ja tätä, seuraava osa tai seuraava kappale nykäisikin äkkikäännöksellä suunnan jonnekin aivan muualle. Albumilta löytyi rosoa, löytyi ilahduttavaa pop-orgaanisuutta ja löytyi suurta tunnetta, ennen kaikkea.
Funeralin laulut toimivat aina vaan, vaikka niiden julkaisusta on kulunut jo tasan kymmenen vuotta. Levyltä ei löydy heikkoa lenkkiä, vaan se on yhtä ilotulitusta alusta loppuun: Neighborhood-otsikolla varustetusta nelikosta Crown Of Loven ja Haitin folkmaisten tunnelmien sekä monien levyn avainkappaleena pitämän euforisen Wake Upin kautta Rebellion (Lies) -hittiin ja lopulta huikeaan finaaliin − Chassagnen tulkitsemaan, yhtyeen hienoimpiin lauluihin lukeutuvaan In The Backseat -biisiin.
Kuuntele levyn kappaleet alta.
Neighborhood #1 (Tunnels)
Neighborhood #2 (Laika)
Une Année Sans Lumiere
Neighborhood #3 (Power Out)
Neighborhood #4 (Kettles)
Crown Of Love
Wake Up
Haiti
Rebellion (Lies)
In The Backseat
