Ilmarinkatu on Tammelan ja Kalevan kaupunginosat Tampereella yhdistävä katu, jonka varrella muun muassa Tapio Rautavaara on lapsuusvuosinaan asunut. Ilmarinkatu on myös Kaupungin Valot -yhtyeen esikoislevy. Vinyylisingleä edelsi nopeasti loppuunmyyty omakustannekasetti. Varsinaista kotiseuturakkautta nimi ei edusta, vaan Kaupungin Valojen juuret ovat Lappeenrannassa.
– Laulajamme Joonas muutti vuonna 2008 Tampereen Ilmarinkadulle. Sanat on kirjoitettu silloin. Biisissä esiintyvä katu voisi olla periaatteessa mikä tahansa tavallinen katu: samat naamat kävelevät vastaan päivästä toiseen kauppakassit kädessä ja jos joku vaikka hymyilee ja tervehtii, niin hullunahan sitä pidetään. Vaivaantunutta meininkiä, summaa yhtye, johon kuuluvat myös kitaristi Ville, rumpali Markus ja basisti Janne.
Kaupungin Valot on vasta nuori kokoonpano, sillä se on perustettu syksyllä 2012 ja ensimmäinen keikkakin on soitettu vasta kuluvan vuoden tammikuussa.
Buumit taitavat mennä tietynlaisissa sykleissä
Bändihistoriaa soittoniekoilla oli jo takana, joten millaisen historian läpi ollaan päädytty soittamaan 1980-luvun alkuun paikallistuvaa uuden aallon punkpoppia? Mitä kautta olette löytäneet vertailukohtina useasti mainitut Ratsian tai Kollaa Kestään?
– Vaikutteita on haettu paljon muualtakin kuin 80-luvun suomipunkista, mutta suomenkieliset lyriikat ja musiikin melodisuus ovat tietysti ilmeisiä yhtymäkohtia noihin bändeihin. Ollaan kaikki synnytty 80-luvulla, joten Ratsiaa tai Kollaata ei olla päästy koskaan livenä tsekkaamaan, mutta onhan niitä paljon tullut kuunneltua. Näihin suomibändeihin ollaan aikoinaan törmätty erilaisilla suomirock- ja -punk-kokoelmilla, joita on lainailtu kirjastosta tai vanhemmilta kavereilta.
Teidän lisäksenne piireissä tunnettuja saman tyylisuunnan edustajia ovat esimerkiksi Maakuntaradio, Katujen Äänet ja Lähtevät Kaukojunat. Buumista puhuminen on yliampuvaa, mutta onko teillä jotain ajatusta siitä, miksi juuri nyt on ilmaantunut useampiakin yhtyeitä sellaisen tyylisuunnan saralla, joka ei kymmeniin vuosiin ole ollut mitenkään trendikäs?
– Onko se nytkään erityisen trendikästä? Ja onhan tällaista suomenkielistä, melodista, hieman naiivia punkia soitettu 80-luvun jälkeenkin, esimerkiksi Punk Lurex OK:n, Karkkiautomaatin, Aurinkokerhon tai vaikka Sur-rurin toimesta. Ne ei vaan ole liiemmin kiinnostaneet mediaa.
– Nämä niin sanotut buumit taitavat mennä tietynlaisissa sykleissä. Kun on riittävästi samankaltaisia bändejä, ihmiset kyllästyvät ja haluavat kuulla jotain muuta.
(Julkaistu alun perin Soundissa 4/2013)