Hermostuneisuus on hieno tyylikeino, kun sitä osaa käyttää. Kun pieneen pälyilyyn lisää kappaleiden hyvin tiiviin sekvensoinnin, muodostuvat biisijonon kireälle vetävä jännite ja välitön fiilis kuin itsestään. Juuri niin tapahtuu kanadalaisen Wolf Paraden ensialbumilla.
Aivan kuin ystäväyhtyeensä The Arcade Firen tapauksessa, myöskään Wolf Paraden materiaali ei ole liian tarttuvaa ja itsestään selvää. Apologies To Queen Mary on vaihtoehtoista rockmusiikkia rakastavien miesten tekemää musiikkia miehille, jotka rakastavat vaihtoehtoista rockmusiikkia. No, miksi ei naisillekin, mutta heitä näissä tahattomien ja tahallisten musiikillisten viitteiden karkeloissa on kuitenkin vähemmistö.
Rohkeasti elektronisia ääniä käyttävä Wolf Parade soi onnistuneella albumillaan kuin Roxy Musicin garage-versio konsanaan. Mielikuvaan vaikuttaa varmastikin se, että Wolf Paraden kitaran, koskettimien ja rumpujen luomaa ominaissoundia muokkaa tälle tehtävälle omistautunut äänimanipulaattori.
Pohjois-Amerikan indie-ympyröissä huippusuositun Modest Mouse -yhtyeen pomo Isaac Brock on oiva valinta tämän albumin tuottajaksi. Hän on tallentanut Wolf Paraden ulvahdukset ja kolinan, pelon ja poltteen erittäin luonnollisesti ja sävykkäästi. Tästä on hyvä jatkaa, tällaisen näytön jälkeen yhtyeen kutsuminen lupaavaksi on vähättelyä.
Vaikka Apologies To Queen Mary on erittäin varmaotteinen ja ansiokas työ, sen julistaminen klassikoksi olisi liioittelua. The Flaming Lipsin The Soft Bulletinin ja The Arcade Firen Funeralin kaltaisia rocklevyjä varten perustettuun ”elämää suurempi” -luokkaan on vielä pitkä matka.
