WILLIE NELSON: Countryman

Arvio julkaistu Soundissa 10/2005.
Kirjoittanut: Petri Silas.
On vaikea ymmärtää, miten auliisti jotkut asettavat itsensä ämpäriin ammuttavan kalan asemaan. Willie Nelsonista ja hänen veromätkyistäänhän nyt väänsi vitsiä jo Bill Hicks -vainaakin, mutta viime aikoina kantristara on esiintynyt julkisuudessa todellisena nolojen tilanteiden miehenä. Ei näemmä riitä, että hän nolaa itsensä Dukes Of Hazzard -elokuvan promoamiseksi tehdyssä videossa Jessica Simpsonin kanssa.

Arvio

WILLIE NELSON
Countryman
Lost Highway

On vaikea ymmärtää, miten auliisti jotkut asettavat itsensä ämpäriin ammuttavan kalan asemaan. Willie Nelsonista ja hänen veromätkyistäänhän nyt väänsi vitsiä jo Bill Hicks -vainaakin, mutta viime aikoina kantristara on esiintynyt julkisuudessa todellisena nolojen tilanteiden miehenä. Ei näemmä riitä, että hän nolaa itsensä Dukes Of Hazzard -elokuvan promoamiseksi tehdyssä videossa Jessica Simpsonin kanssa.

Willie Nelson on julkaisut reggae-levyn. Saatekirjeessä kerrotaan, miten hanke laitettiin alulle tuottaja Don Wasin ja reggaemoguli Chris Black-wellin toimesta jo vuoden 1995 lopulla. Äänitykset alkoivat, mutta sitten levyn valmistuminen jäi roikkumaan kunnes – varmasti ainakin jonkun maapallon asukkaan mielestä onnekas – sattuma astui peliin.

Niinpä tätä järkyttävän epäsvengaavaa ja -melodista musiikkia on nyt sitten julkaistu levyllinen. Omien biisien ohella tarjolla on Johnny Cashin ja Jimmy Cliffin materiaalia (kyllä, The Harder They Come!). Countryman on albumi, jonka myötä kantrin valkopalmikko häpäisee itsensä ohella myös muutaman tulevan sukupolven Nelsoneita.