Ensimmäisen levynsä (Future On A Plate, 2004) julkaisun aikoihin Underwater Sleeping Societyn yhteydessä muistettiin aina mainita sanat kunnianhimoisuus ja progressiivisuus. Se tuntui olevan uutta melodisen popin kontekstissa ainakin Suomessa. Sittemmin esimerkiksi Mew’n vanavedessä uusioprogen aakkosia on opeteltu ahkerasti useilla treenikämpillä.
Kolmannella pitkäsoitollaan Underwater Sleeping Society esittelee itsestään kenties tälle vastapainoksi rokkaavamman ja suoraviivaisemman puolen. Terhakkaalla kappalekolmikolla (Saw You At My Funeral, Hurry Or Worry, Trapdoors) käynnistyvä levy lupaa heti kättelyssä paljon, mutta yllättäen lukuisten kuuntelukertojenkin jälkeen monista muista kappaleista muistaa parhaiten niiden instrumentaalivälikkeet ja soitinosuudet. Hienoja ne toki ovat, mutta tuskin niiden on tarkoitus varastaa huomiota laulumelodioilta.
Hiljalleen vakavat kappaleet taivuttelevat mukaansa, ja jokaisesta alkaa löytyä hienoja oivalluksia. Jonkinasteinen tulkinnallinen itsehillintä ja sisäänpäinkääntyneisyys vaikeuttavat kuitenkin täydellistä ihastumista The Dead Vegas -levyyn.
