Hämeenlinnalainen Ultramariini, yksi suomirockin suurista hiljaisista, päättää vuosien vaitiolon kolmannella albumillaan. Yhtye palaa hieman muuttuneena, mutta laulujen ydin on säilynyt entisellään.
Vaikka Ultramariinin levyistä löytyy syvyyttä ja monipuolisuutta, sitäkin enemmän ne tarjoavat vilpittömyyttä ja koskettavuutta. Ydin jatkaa edellisen Kevään ja kesän tähtikuvioita -albumin (2005) ryhdikästä linjaa lisäten bändisoundiin new wave -vaikutteita muun muassa useissa kappaleissa liidaavan basson avulla.
Vaalipäivä-biisin alkaessa liikutaan jo hyvin lähellä Unknown Pleasures -ajan Joy Divisionia, mutta silloinkin Ultramariini tuntuu olevan kuin kotonaan. Popin olemusta Nick Hornbyn tapaan pohtiva, musiikillisesti New Orderin suuntaan kumartava Sävelet-single saattaa olla bändin tähänastisen uran hienoin hetki.
Ultramariinin omin voimin tuottama albumi kuulostaa upealta. Ydin-levyltä huokuu vaikutelma loppuun asti harkitusta ja täydellisen onnistuneesti toteutetusta ja viimeistellystä kokonaisuudesta. Bändillä olisi kaikki edellytykset vielä suurempaankin suosioon, sillä näin harvinaisen sulavalinjaiset poplaulut osuvat ja uppoavat kohteeseen kuin kohteeseen.
