SIX FEET UNDER: Bringer Of Blood

Harva bändi käyttää fuck-sanaa yhtä tyylikkäästi kuin Six Feet Under. Se on yleensä vain korostusta, kun tekstiä ei saada riittävän äksyyn muotoon. Chris Barnesin "fuck" eri sijoissaan on kannanotto ja sanoma, ei pelkkä voimasana. Kielikuvatkin ovat kohdallaan: "a twist of fate a twist of the blade!"

Barnesin laulu on edelleen totaalisen raakaa, mutta erona True Carnageen, ja vielä selvemmin tietysti SFU:n vanhempiin ja Barnesin aikaisiin Cannibal Corpse -levyihin on, että sanoista saa nyt eri tavalla selvää. Selvempi lausunta ei tarkoita pop-taajuuksia, Barnes rouskuttaa edelleen kuin aamulääkkeensä unohtanut pyöveli, vaan se kertoo alituisesta työskentelystä äänen kanssa. Jokaisella levyllä on vivahde-eroja äänenkäytössä ja nyt, kun sanoitukset ovat muuttuneet ainakin osittain Meat Hook Sodomy -tyylin kauhukuvauksista realistisemmiksi, on sanottava haluttu tajuttavaan muotoon. Raa'assa laulussa on rajusti livefiilistä.

Kitarat soivat entistä yksinkertaisempina, jopa poispäin death metallista ja kohti industrial-raaputtelua kääntyneinä. Levyllä on punkmaisiakin piirteitä, niin simppelisti mennään ainakin Bushille sylkevällä videobiisillä Amerika The Brutal. Tuskin tässä punkhenkeä väkisin on haettu, sillä tarkoitus lienee vain raivata lisää tilaa Barnesin korahtelulle, jolle homma perustuukin nyt laajemmin kuin koskaan aiemmin. Kun bändissä on tämän hetken paras death-ääni, valintoja ei tarvitse ihmetellä.