Huhtikuun Soundissa olleessa haastattelussa mainittiin Sister Flon edellisen levyn (Tragician’s Hat, 2004) myyntiluvuiksi noin 1200 kappaletta. Se on julman vähän. Toivottavasti Samae Koskisen vuosi sitten julkaisema mainio suomenkielinen soololevy houkuttelee lisää ihmisiä myös Sister Flon pariin.
The Healer tuntuu aluksi hyvin tutulta, Koskisen tapa laulaa ja tehdä kappaleita on niin omintakeisen voimakas. Uusia, hienoja lauluja levyllä on kosolti, mainittakoon vaikka massiivinen Departure ja upea lopetusbiisi The Virtue. Suurin muutos entiseen on kuitenkin siinä huikeassa rikkaudessa, jolla yhtye soittaa. Aiemmin ei Sister Flo ole soinut näin täysipainoisesti ja monikerroksisesti eikä potkinut niin kontrolloidun tehokkaasti ja kiihkeän pehmeästi.
Ryhmän itse tuottama ja Riku Mattilan loistavasti miksaama levy puhkeaa kukkaan hienosti kappaleiden instrumentaaliväliosissa. No One Is Perfectin ja The Healerin väliosat ovat aivan hemmetin hienoa maalailua. Jälkimmäisen lopukkeessa innostutaan varioimaan Mungo Jerryn In The Summertime -hittiä! Voisiko kyseessä olla sisäpiirin vitsi Mattilalle, joka Nartussa soittaessaan oli mukana levyttämässä kyseistä kappaletta suomeksi Uusia tansseja -levylle?
Teemoiltaan levy käsittelee ihmissuhteiden murenemiseen liittyviä ilmiöitä ja välillä käydään hyvinkin syvällä. Nimikappaleen mukaisesti parantuminen on kuitenkin mahdollista. Musiikki heijastelee hienosti tekstin kaarta. Pahimman yli päästyä tunnelma vaihtuu voimakkaasti ja auringon on mahdollista paistaa jälleen.
