Amerikkalaisten rockbändien yltäkylläisyyden ristitulessa on helppo alkaa väistellä kaikkia luoteja. Kohdalle sattuu joskus osuma, ja vaikka Shinedown ei ihan napakymppiin osukaan, niin ainakin kohtuullisen lähelle sitä.
Yhtye kelluskelee radiosoundien ja omaehtoisen ilmaisun välimaastossa. Omaehtoisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että yhtyeen bluesvaikutteiden annetaan kuulua läpi, eikä raskas riffittely istuisi keksipakettimainokseen ainakaan ilman suurta vastarintaa. Countryakin Shinedownin musiikista löytyy, ja mieleen tulee ajoittain kaupallisempi versio Mustaschista. Brent Smithin laulanta on tyylikästä ja tunnistettavaa, ja mies istuisi yhtä hyvin bluesrock-yhtyeeseen kuin Shinedownin kaltaiseen potentiaaliseen listajyrään.
Shinedown omaa tarpeeksi omaperäisiä elementtejä erottuakseen edukseen ja kappaleetkin onnistuvat pitämään otteessaan pidemmän aikaa. Tämä yhtye olisi syytä huomata.
