SHAMRAIN: Someplace Else

Kiire ja äkkinäiset ratkaisut eivät kuulu ShamRainin maailmaan. Raukea tunnelma ja sen ylläpito merkitsee kaikkea. Biisien vaihtumisella ei ole väliä, laulujen sanoilla vielä vähemmän. Kunhan äänet vain sopivat unen rajamailla tapahtuvaan nuokahteluun. Someplace Elsen soljuessa taustalla väsymyksestä johtuva puolikuolleen olotila alkaa tuntua ainoalta oikealta.

ShamRainin löydettyä itsensä katatoniamaisesta eteerisyydestä kokonaisuuden hallinta on siirtynyt aivan eri tasolle kuin ontuvan toteutuksen takia vastaan hangoitelleella debyytillä. Taitoa ja uskallusta on imeytynyt tuplaten mukaan. Koskettimien asema näin tummassa rockissa on keskeinen ja niissä seisoo tuki, johon Mika Tauriaisen (Entwine) surkutteleva laulu voi nojata. Sham-Rainin tyyli pitää, sillä aikaan ja paikkaan kuulumattomia ääniä ei yksinkertaisesti löydy. Levyn kaari kestää Into Nothingnessin alkuhiivinnästä The Empty Flow'n loppukuiskauksiin rikkumattomana. Kaikki tähtää hetkeen, jolloin silmät eivät enää pysy auki. Someplace Else ja tyynen kesäyön tuijottelu on vaarallinen yhdistelmä. Saattaa tulla mieleen ottaa irtisanoutumispuhelu kahlitsevalle työpaikalle. Jossain muualla on parempi olla.