Verkkaisesti julkaiseva Röyksopp teki onnistuneen valinnan jakaessaan uuden materiaalinsa kahdeksi kokonaisuudeksi. Viime vuonna ilmestynyt Junior-levy vastasi elektronista kahvipöytäpoppia kaivanneiden odotuksiin ja Seniorilla norjalaiskaksikko sukeltaa syvälle ambient-mereen. Yhdessä julkaistuna oiva Senior olisi saattanut unohtua täysin.
Tuntuu siltä, että tällä levyllä Svein Bergen ja Torbjörn Brundtlandin vaikutteet pääsevät esiin selvemmin kuin puristetumman popformaatin parissa. Tomuttamatta jääneistä kosketinmatoista aistii Vangelisin kaltaisten pioneerien hengen ja hitaasti kehittyvät kappaleet luovat matkavaikutelman hieman Kraftwerkin tyyliin. Kaikkiaan levyn henki on kuin ajalta, jolloin syntetisaattorit olivat uusi keksintö ja niiden käyttö täynnä mahdollisuuksia, ajalta ennen kuin niiden maine pilaantui 1980-luvulla tapahtuneen soundien tasapäistymisen myötä.
Hidassykkeisen mutta sujuvan albumin äänikuva on selvästi ilmavampi kuin Röyksoppin operoidessa hittikaavan parissa. Musiikki antautuu tarkasteltavaksi rauhallisesti, mutta toisinaan pienet yllätykset ponkaisevat esiin kuin piiloistaan hätistetyt eläimet. Junior- ja Senior-levyjen analogiaksi on tarjottu illan juhlia ja aamun loikoilua, mutta yhtä hyvin kyseessä voisi olla kaupungin ja luonnon välinen suhde.
