Vasta nyt Rob Zombien levyjä kykenee ajattelemaan oman artistiminän tuotoksina. Siitä voidaan keskustella, oliko White Zombiekaan muuta kuin keulahahmonsa, mutta etenkin viimeisimpien sooloalbumien äärellä tuntuu, että ympäriltä puuttuisi jotakin. Vaikka emoyhtyeestä otettiin mukaan sekä tematiikka että tuotantomieltymykset sellaisenaan, eivät huuma ja hullu groove tartu samalla tavalla. Kyse on sittenkin jatko-osista.
Sinnikkäästi hassu huuhaamies haluaa pitää musiikkiurastaan kiinni, vaikka kysyntää olisi horror-kulttuurin muillakin osa-alueilla. Toisaalta Venomous Rat Regeneration Vendor on inspiroituneinta Zombieta miesmuistiin. Parhaimmillaan levyllä kulkee onomatopoeettinen boogie, jossa artisti on aina ollutkin vahvoilla. Ging Gang Gong De Do Gong De Laga Raga on todellakin nimensä mukainen ralli.
Kun levyllä napsuu kahden markan protoelektro, tuntuu se heti munaskuissa. Ihan liikaa Rob Zombien soolot ovatkin juuttuneet 1990-luvun lopun pystyyn kuolleisiin industrial-soundeihin. Marilyn Mansonista ja kumppaneista aika vain ajoi ohi. Rob Zombien taustabändin jäsenistöstä kaksi kolmasosaa onkin peräisin juuri Mansonin taustabändin riveistä.
Zombien viides soolokierros tarjoaa sanan jokaisessa merkityksessä verevää mäiskettä, mutta eiköhän tälläkin kertaa kestävämmäksi osoittaudu kansivihon 1970-lukuinen kauhuestetiikka.
