QUASI: Field Studies

Sam Coomesin ja Janet Weissin Quasi jukaisee jo neljännen albuminsa. Eelsin ja Grandaddyn hengessä yksinkertaisista ja jopa alkeellisista tarpeista hivelevän kauniita lauluja laativa duo soittaa levynsä suurimmaksi osaksi itse. Mutta koska Coomes ja Weiss ovat esiintyneet myös laulaja-lauluntekijä Elliott Smithin keikkabändinä, niin Smith tekee vastapalveluksen hoitamalla osan Field Studiesin basistin tehtävistä.
Field Studies soi hellyttävän kotitekoisena aivan kuin Quasi olisi kärrännyt runsaslukuisen instrumenttiarsenaalinsa pihan perällä nököttävään vajaan ja ryhtynyt saman tien väsäämään ajan kululle vastustuskykyisiä poplaulujaan. Kenttätutkimuksissa Jimi Hendrixin sukuinen kitaraefekti sulautuu jousiin, barokkisuuteen, procolharumisesti rehevään urkusoundiin ja kaikkeen niiden väliltä. Quasi vie musiikin ruohonjuuritasolle muun muassa kertoessaan eläintarinan ilman opetusta ja rock'n'rollatessaan garageista It Don't Mean Nothingia Velvet Undergroundin primitiivisyydellä. Field Studiesin pienimuotoisuuden taakse kurkistavalle avautuu sateenkaaren veroinen väriskaala. Herkullisten lauluharmonioiden kyllästämää Smilea ei tarvitse käsittää käskyksi. Hymyn syntyyn riittää Field Studiesin kuuntelu.