Kolmen edellisen levynsä ajan Pintandwefall on ollut suhteellisen helppo kategorisoida ja määrittää altavastaajiksi, joiden autotallirockissa into ja asenne ovat käyneet muun edellä. Be My Babyllä yhtye löytää kuitenkin itsestään entistä kierompia puolia ja intoutuu operoimaan eksentrisen taidepopin parissa.
Pintit kokoavat uniikin apparaattinsa The Knifesta, Kate Bushista ja modernista lo-fi-estetiikasta. Julmettu kitarain mukilointi saa Be My Babylla tehdä viereensä tilaa koskettimille, kauniinrujoille rumpusoundeille ja pintaan nostetuille laulusuorituksille. Niukat, mutta asiansa kelvokkaasti toimittavat sovitukset nostavat kappaleista esiin kiintoisia puolia: Imaginary Boyfriendin mukava perkussio saa ansaitsemansa tilan. Komean Into The Blindin tilaa penäävä kitara on, kuin kiusoitellen, miksattu taka-alalle.
Pintandwefall luo itseään kiintoisalla tavalla uudestaan. Jos meno jatkuu, voi ryhmän odottaa vastaisuudessa lähtevän ties kuinka mielenkiintoisille ekskursioille.
