YHTEISARVIO:
Handbreaks- ja Crosseyes-yhtyeissä kannuksensa keränneen kotimaisen laulajattaren Miki Lamarrin olemus tuli kuluttajille tutuksi neidon esikoislevyllä In High Fidelity (2012), joka yhdisteli omintakeiseen tyyliin rockabillyä, rock and rollia sekä 1960-lukulaisin vivahtein kaiutettua tyttöpoppia.
Nyt taiteilijalta ilmestyi samanaikaisesti kaksi svengaavaa studioalbumia, Woman ja Nancy. Näistä ensin mainittu rollaa rennosti Miki Lamarrin, basisti Mika Railon ja rumpali Juha Takasen säveltämillä kappaleilla sekä muun muassa Doc Pomusin, Bobby Darinin ja Denis Gibsonin rustaamilla vanhemmilla ralleilla.
Tyylillisesti käyskennellään modernin rockabillyn maisemissa, joskin juurivaikutteissakin löytyy. Maanläheisen karhea tulkinta Trashcan Band raapii vaihtelua eheään kokonaisuuteen.
Miki Lamarrin puhtaasti soiva ääni saa Nancy-albumilla seuraa brittiläisen neorockabillytrio Restlessin johtohahmon Mark Harmanin miehekkäistä tyylittelyistä. Nancy Sinatran tunnetuksi tekemissä kappaleissa Harman hoitaa Lee Hazlewoodin osuudet.
Sopivan kaihoisa Lady Bird sekä kieli poskessa rockabillyksi taivuteltu These Boots Are Made For Walking soljuvat esimerkillisesti.
