MICHAEL MONROE: Life Gets You Dirty

Maan korvessa asumisella ei ole ollut vaikutusta Michael Monroen rockiin. Monroe ja Life Gets You Dirty albuminsa ovat yhä äärimmäistä "nykkiä". Jos Michael Monroen uskollisuutta omalle tyylilleen on ruvettava punnitsemaan, niin vertailukohtaa olisi haettava Van Morrisonista saakka. Molemmat tekevät levy levyltä pohjimmiltaan yhtä ja samaa laulua. Ja mitä rockiin tulee niin Michael Monroe on se rock'n'roll klisee, jonka Kauko Röyhkä on kelpuuttanut uusimman albuminsa nimeksi.
Rumpuja ja bassoja lukuun ottamatta Michael Monroen itsensä soittama Life Gets You Dirty on "tietenkin" kovempi, rajumpi ja rootsimpi kuin edeltäjänsä Peace Of Mind. Monroe tykittää rock'n'rollia pohjimmiltaan sellaisena kuin Hanoi Rocks sen aikoinaan omaksui. Vanhojen aikojen kunniaksi albumille on versioitu Hanoi Rocksin Self Destruction Blues, jonka läsnäolo muistuttaa samalla siitä millaiseen taitojensa haaskaamiseen ja rappeuttamiseen biisin toinen kirjoittaja Andy McCoy on viime vuosina tyytynyt.
Jos rock'n'rollilta haluaa turvallista ja yllätyksettömänä itseään toistavaa "rankkuutta", niin Life Gets You Dirty on tarkoitukseen juuri oikea albumi.