Metal Churchilla on takanaan 32 vuotta ja yksitoista levyä, joista tämä tuorein on nokkelasti nimetty yhdenneksitoista. Vaikka levyjä ei ole enempää, bändi on ollut aktiivinen suhteellisen tasaisesti, joskin välillä levytysten välissä on saattanutkin vierähtää useampi vuosi.
Myös taiteellinen kehitys on ollut tasaista, ja uutta levyä kuunnellessa voisi melkeinpä kuvitella juuri kuulleensa The Darkin (1986). Sikäli tuore levy havisuttelee historian lehtiä, että laulaja Mike Howe palaa bändiin 23 vuoden tauon jälkeen. Metal Church kuulostaa edelleen reilusti kasarihenkiseltä ryhmältä. Vaikka levyn tuotanto pääosin edustaakin enemmän nykyaikaista ajattelua, on esimerkiksi soolokitaran äänimaisema rakennettu juuri 80-luvun tyyliin.
Metal Churchia ei ole voinut pitää järin mutkikkaana bändinä, mutta uutuudellaan bändi kuulostaa jopa totuttuakin riisutummalta. Paikoittain bändi menee yksinkertaistamisessaan liiankin pitkälle, mutta vain siten kuivahkoon äänimaisemaan jää reilusti avaruutta, jossa bändin tiukka riffikirjo pääsee hyvin esille.
Puutteineenkin XI on paketti, joka toki avautuu varsin nopeasti, mutta näyttää myös kestävän kuuntelua.
