Mattias Björkaksen johtama Vasas Flora och Fauna on kiehtova kulttuuri-ilmiö, jota voisi luonnehtia vaikka rantaruotsalaiseksi Leevi & The Leavingsiksi. Rinnastusta en keksinyt itse, sillä yhtyeen ehkä tunnetuin kappale on nimetty Leavingsin mukaan, ja tällä kolmannella varsinaisella albumilla se versioi uskollisesti ja ruotsiksi Elämä ikkunan takana -klassikon.
Voisin kuvitella Björkaksen haluavankin kartoittaa lauluillaan maailmaa, joka on vain hieman erilainen kuin Göstan. Suomensuomalaista tämä hellän ironinen ja lähtökohtaisesti porvarillinen perspektiivi viehättää jo eksotiikankin tasolla. Pelkästään Vasas Flora och Faunan laulujen ja levyjen nimet kutkuttavat mieltä.
Möte med skogsgardisternan aloittava Kajanaland on bändin toistaiseksi virheettömin klassikko. Tina Kärkinen tulkitsee vastustamattomalla pohjanmaanruotsilla riipaisevankin tarinan nuoresta ihmisestä, joka sattuu saamaan työpaikan Kainuusta. Toivottavasti elämänkumppanikokelas jaksaa vierailla siellä asti.
Paljoa ei muidenkaan melodisten villapaitapoplaulujen taso tästä jää. Vasas Flora och Faunan kohdalla on otettava esiin se vihoviimeinen klisee ja puhuttava elämänmakuisuudesta.
