Red Fang on tullut leimattua modernin flanelli- ja partahevin nivaskaan, ja ainakin viidennen albuminsa perusteella todettakoon, että ajattelu on jäsentynyt vähän ahdasmielisesti. Toki pörinä, surina ja pauke on tomeraa ja ärjy perusvirekin on läsnä, joten ei tässä nyt kaukana 2000-lukulaisesta hardcoren ja stonerin metallisesta sekasikiöstä olla. Mutta kuten edeltäjälläänkin, vuoden 2016 Only Ghostsilla, myös nyt Red Fang yllättää jyrkällä tarttuvuudellaan ja hyvällä meiningillään.
Lokerossaan varsin monipuolisella Arrowsilla yhtye kuulostaa miellyttävän omaehtoiselta ja menossa on mojovaa lo-fi-otetta – rumpujakin on äänitetty uima-altaassa. Kopsuvaa ja vankasti kompressoitua, mutta jännittävän iskevää autotallisoundia kuuntelee mielellään, vaikka sooninen ilmiasu onkin kaikkea muuta kuin perinteisessä mielessä täyteläinen. Kolperoinen äänikuva kuitenkin tukee oivalla tavalla musiikillista sisältöä, jossa on varsin vahvasti kuultavissa Melvinsin vaikutus.
Tunnelmia levyllä on moneen lähtöön. Ärhäkästä leikkisään ja ilomielisestä melankoliseen taittuvat kappaleet luovat suhteellisesta erilaisuudestaan huolimatta varsin linjakkaan kokonaisuuden. Biisit ovat kauttaaltaan mainioita, mutta eivät niin loistavia, että Arrows nousisi tosi hyvästä erinomaiselle tasolle.
