Tärkeistä asioista laulaminen voi kuulostaa rasittavalta. Brittiläinen popsoul-tähti Emeli Sandé on hyvällä asialla. Hän nappaa kuulijan ja siinä sivussa koko maailman syleilyyn heti ensitahdeilla.
Upeasti soiva ääni ja pehmeän funky tausta henkivät klassista arvokkuutta, jota 60-70-luvun soul oli tulvillaan. Musiikillisesti Sandé on vahvoilla kulkiessaan vanhoja polkuja ja toisintaessaan kutu-r&b:n ja gospelpohjaisen sielunhoidon reseptejä. Valitettavasti tärkeät ”ei se mitä sanot, vaan miten” -pohdinnat ovat jääneet tekemättä. Me kaikki olemme ihmisiä. Meitä kaikkia sattuu, kun pistetään. Ystäväni, sinä et ole yksin. Marvin Gayen, Curtis Mayfieldin ja Carole Kingin kelpasi aikanaan kirjoittaa ja tulkita yksinkertaisia ja vilpittömiä vetoomuksia ihmisyyden puolesta. Aika oli sellainen ja ihmiset oikealla taajuudella vastaanottamaan humaania julistusta. Nyt hyvää tarkoittava suora puhe ”meille kaikille” tuntuu imbesilliltä. Euroviisuissa sellainen menee, mutta todellisuudessa yksiulotteinen paatos ei toimi.
Emeli Sandén musiikista voi toki nauttia, sillä kielisuodatin pelastaa paljon. Voi antaa Free As A Bird -vertausten mennä ohi korvien. Voi kuvitella, että Emeli heittää perusläppää ihmissuhteista, rakkaudesta ja seksistä. Huippuunsa hiottu soulviihde alkaa kummasti toimia.
