Yli vuosikymmenen levytystauon jälkeen raskaan rokin konkarit julkaisevat uuden albumin täynnä bändille ominaista 70-luvun vaihtoehtomusiikin inspiroimaa tykitystä. Tyytyväisenä edelliseen tuotokseensa Fight As One yhdentoista vuoden takaa bändin laulaja-kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä Jasse Salonen ei kokenut tarpeelliseksi lähteä muuttamaan hyväksi todettua soundia. Ja hyvä niin.
Levyn a-puoli keskittyy kääntöpuoltaan enemmän railakkaaseen, punkvaikutteiseen autotallirokkiin ja huolettomiin lyriikoihin. Rempseä aloitus huokuu viime vuosituhannen rock’n’rollia, yhteisöllisyyttä ja rakkautta säriseville kitaroille. Dee Dee’s Always Home on kuin rakkauslaulu yksinäisten punkkarien kansainväliselle yhteisölle. Tosin vaihtoehtoisesta tyylistä huolimatta Where Pub Roses Grow kuulostaa siltä, että se voisi olla kovassakin radiokulutuksessa. Koska coverkappaleet eivät ole bändille uusi juttu, löytyy b-puolelta myös Hybrid Childrenin versio runsaasti lainatusta Beatles-klassikosta I’ve Just Seen A Facesta.
Hybrid Children kypsytteli visioitaan ehkä monen mielestä liian pitkään, mutta lopputulos on koko lailla odotuksen väärti. Vaikka levyn loppupuoli kompuroi hiukan alkupuoliskon jäljessä, on kokonaisuus kuitenkin varsin mainio.