Gus G. ei aikonut aluksi julkaista uutta soololevyä ollenkaan, mutta viime talven joutenolo sai luovuuden virtaamaan ja lopulta miehellä kuitenkin oli levyllinen materiaalia julkaistavaksi. Luomisprosessi lienee pakottomuuden takia ollut vaivaton, ja se kuuluu monellakin tapaa.
Quantum Leap on Gus G.:n ensimmäinen täysin instrumentaalisooloalbumi, jonka toiselle cd:lle on tallennettu miehen Budapestin-konsertti. Kitaristinero tietää, että instrumentaalisoololla on vaikea valloittaa myyntilistoja, mutta toisaalta sillä ei ole hänelle väliäkään. Tästä syystä Gus G. on tehnyt parhaan soolokiekkonsa.
Albumi tukeutuu vahvasti 80-luvun amerikkalaisten kitaristisuuruuksien pohjustamaan työhön. Kappalemateriaali on onnistunutta, joskaan ei häikäisevää. Kuitenkin ne luovat Gusille erinomaisen maaston leikitellä sooloilla ja riffeillä, jotka ovat tällä albumilla aiemmaa eloisempia. Ilmeisesti siksi, etteivät solistit ole viemässä kaikkea happea kitaristin virtuositeetilta.
Quantum Leap tarjoilee samoja lainalaisuuksia kuin vaikkapa Vinnie Mooren ja Tony MacAlpinen kasarilevytykset. Tunnelmallisesti levyä hallitsee rentous ja vaivattomuus, vaikka metallinen särmä on vahvasti läsnä. Ja vieraileehan albumilla toki Vinnie Moore itsekin, joten kukin voi helposti havaita miesten yhtäläiset mieltymykset eloisaan legatoon.
