Laura Närhen uusi albu-mi kertoo arjen harmaudesta. Tai paskuudesta. Jos perhe ja elämän jakaminen toisen ihmisen kanssa ovat esimerkiksi Juha Tapion musiikissa täyttymys ja päätepiste, Laura Närhen tulkitsemissa lauluissa arki täyttyy menetetyistä mahdollisuuksista ja surumielisestä eron käsittelystä.
Yleisvireeltään levyn radiopopiskelmät ovat jopa hätkähdyttävän alakuloisia. Sinä päivänä kun kaikki alkoi ei juhli rakastumisen tunnetta vaan on haikea muisto hetkestä, jolloin kaikki näytti olevan hyvin. Sinä kaunein lintunen on puhetta vanhemmalta lapselle, mutta rakkaudesta huolimatta aamut ovat kiireisiä, suu mutrussa ja lapsen housut liian lyhyet. Pidä hyvänä on osoitettu ihmiselle, jonka matkaan entinen puoliso on lähtenyt. Helsinki-singlellä seistään meren rannalla, kuvitellaan siltojen, porttien ja muistojen palavan ja katsotaan, kuinka ”Helsinki kaukana savuaa”.
Niin että hyvää syksyä vain!
Tulkitsijana Laura Närhi on samaan aikaan yksipuolinen ja etevä. Hän ei ole teknisesti parhaita laulajia, mutta hänen äänensä kaunis haavoittuvuus tuo sanoihin painoarvoa. Ruuhkavuosien pikkumasiksesta kärsiville Vastavoimat saattaa osoittautua melkoiseksi hard core -kokemukseksi. Ja samaan aikaan se saattaa työntää luotaan ne ihmiset, jotka eivät tarvitse modernilla iskelmätuotannolla kuorrutettuja muistutuksia päiviensä raskaudesta.