Aiemmin Afromikkona tunnetun Michael Bleun American Graffiti on jännä yhdistelmä soulia, funkia, suomipoppia ja -iskelmää. Heti ensitahdeista hohkaa artistin sieluun tägätty, teatraalinen amerikkalaisuus, minkä päättelykykyiset osaavat tietysti aavistaa jo levyn nimen sekä kansikuvan nähtyään.
Vaikutteet ovat syvällä yhdysvaltalaisessa musiikkiperinteessä, mutta ilmaisukielenä on kuitenkin suomi. Ajoittain yliampuvaa jenkkiläistä viihdekulttuuria ja perinteistä iskelmää yhdistelevä albumi on kumma kokonaisuus, jolla on parhaina hetkinään kiistämättömiä musiikillisia sekä tuotannollisia vahvuuksia sekä originelleja oivalluksia. Näinä hetkinä se todella ansaitsee paikkansa auringossa ja kuuluisi ehdottomasti jonkun legendaarisen kotimaisen indiefilmin soundtrackiksi.
Ikävä kyllä suurimman osan ajasta levy vajoaa suomalaisen iskelmäpuuron syvyyksiin annahanskilaisine peruskauroineen. Lupaavasti alkanut funkpläjäys lässähtää valitettavan äkkiä suomipop-retoriikkaan ja häviää Radio Novan soittolistojen geneeriseen eetteriin.
