Josh Tillman on patistanut alter egonsa Father John Mistyn julkaisemaan 10 vuodessa peräti viisi enemmän tai vähemmän erinomaista albumia. Omintakeinen laulaja–lauluntekijä tunnetaan muun muassa ironisesta kikkailustaan, kantaaottavuudestaan ja huomattavasta musiikillisesta lahjakkuudestaan.
Father John Mistyn kohdalla kysymys onkin usein lähinnä se, onko hänen tuleva levynsä mestarillinen vai ”vain” todella hyvä.
Tillman on perso roolileikeille. Nyt hän tähyilee viime vuosisadan alkupuoliskolle napittaen samalla ylleen entisajan balladisolistin kauluspaitaa. Chloë And The Next 20th Century -albumi on hunajaisen pehmeä kokonaisuus, joka musiikillisen nostalgiaverhon turvin tekee omanlaistaan tutkielmaa menneestä.
Täyteläinen orkestraatio tuo laadukkaisiin lauluihin omaa ylväyttään. Oli kyseessä sitten Everythingin (But Her Love) barokkinen valssi, Olvidadon (Otro Momento) kevyt bossanovatunnelmointi tai crooner-balladi Funny Girl, upeasti laulava Tillman on aina tilanteen tasalla. Albumin folkahtavin raita Goodbye Mr. Blue kumartelee sulavasti Glen Campbellin ja Harry Nilssonin suuntaan.
Tillmanin kiehtovan kryptisissä lyriikoissakin riittää tutkittavaa, ja on virkistävää, ettei tällä albumilla tunnu olevan sen kantavampaa temaattista päähänpinttymää.
Chloë And The Next 20th Century on niin aikuisen charmantti ja seesteisen sofistikoitunut levy, että unenomaisen apokalyptisessä päätöskappaleessa jousikerrosten väliin iskeytyvä säröinen sähkökitaraosio suorastaan hätkähdyttää.
