Levyarvio: Kiehtova muttei välttämätön haara Radiohead-sukupuuhun – The Smilen albumi on riittävän hyvä perustellakseen julkaisemisensa

Arvio julkaistu Soundissa 5/2022.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

The Smile
A Light For Attracting Attention
XL

Kun Radioheadin Thom Yorke julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, erinomaisen The Eraserin (2006), tuntui se verevältä ja uusia suuntia avaavalta sivuhaaralta – siis ehdottomasti perustellulta.

Sittemmin Radiohead on jalostanut ilmaisuaan enimmäkseen onnistuneesti, ja siinä sivussa myös Yorke on jatkanut soolouraansa valjusta elektrohuuruilusta tehokkaan painostavaan leffa-musiikkiin (Suspiria, 2018). Häntä syvemmälle soundtrackien maailmaan on soolotöissään paneutunut Radiohead-kitaristi Jonny Greenwood.

Nyt kaksikko on koronavuosien puhteina näprännyt levyllisen kappaleita yhdessä jazzrumpali Tom Skinnerin (Sons Of Kemet) kanssa. Kun otetaan lukuun, että mukana on myös Radioheadin luottotuottaja Nigel Godrich, olisi yllätys jos The Smile kuulostaisi suurelta irtiotolta.

Albumia ennakoineet singlet vihjasivat levyn monipuolisuudesta: You Will Never Work In A Television Again on upean äänekästä ja suoraviivaista triorockia ysäri-Radioheadin tapaan, Pana-vision kiehtova pianokudelma, Free In The Knowledge ihon alle hiipivä akustinen kaunokki, jolla Yorke laulaa upeasti, The Smoke hypnottisen rumpu- ja bassoriffin varassa lepäävä, koukuttava kraut-pala ja Skrting On The Surface oikein laadukas Radiohead-ylijäämä. Ne nostivat odotukset korkealle.

Ehdottomasti parhaiten The Smile toimii silloin, kun kolmikko kuulostaa soittavan kimpassa toisiinsa reagoiden.

Turhankin korkealle. Suurin osa loppulevystä on niiden vähemmän kiinnostavia variaatioita, usein enemmän aihioita kuin viimeistellyn oloisia sävellyksiä. Skinnerin herkkä ja svengaava rumpalointi istuu Yorken ja Greenwoodin synkopointia suosiviin laulu-kitara-tekstuureihin hyvin luontevasti. Ehdottomasti parhaiten The Smile toimiikin silloin, kun kolmikko kuulostaa soittavan kimpassa toisiinsa reagoiden, kuten äkäisesti koukeroisessa Thin Thingissä tai virkistävän yksinkertaisesti rokkaavaassa We Don’t Know What Tomorrow Bringsissä.

The Smile ei tunnu merkittävältä saati pitkäikäiseltä yhtyeeltä, mutta sen tarpeellisuus ja innostavuus tekijöilleen välittyy kiitettävästi myös kuulijalle. A Light For Attracting Attention ei jää merkittäväksi osaksi Radiohead-sukupuuta, mutta kiehtova ja varsin usein palkitsevakin albumi se on.