Cumbia on viime kuukaudet ollut intohimoni kohde, mutta ennen tätä eteläamerikkalaisia artisteja niputtavaa kokoelmaa en tiennyt rebajadasta mitään. ”Hidastettu cumbia” syntyi 90-luvun alussa Meksikon Monterreyssa erään soundsystemin levarin alettua jätättää moottorivian takia. Nolot dj:t ällistyivät kansan innostuessa liian hitaasti pyörineistä cumbioista, joten he alkoivat tehdä niistä kokoelmia kaseteille ja kysyntä sen kuin kasvoi.
En oikein tiedä itsekään miten suhtautua koko juttuun, mutta en voi olla rakastamatta tätä albumia, joka kuitenkin viime kädessä juhlii alkuperäistä cumbiaa. Voin kuunnella Saturno 2000:ia vaikka kuinka paljon eikä se tunnu kuluvan mitenkään.
Pääsääntöisesti instrumentaalinen meno vaihtelee nimiraidan torvisektion ja sähkökitaran vakavasti viileäksi säätämästä jatsahtavasta salsaamisesta Lucho Gavilanesin La Danza del Monon hillittömään urkugroovailuun sekä Los Gatos Blancosin ja Los Atomos de Paramongan psykedeelisempään cumbiaan, jossa linkwraymäiset kitarat irrottelevat komeasti.
Ihan oma lukunsa on Junior y Su Equipon La Borrachita ja Bien Bailadito tai Manzanitan Paga La Cuenta Sinverguenza, joissa ikivanhat huilumelodiat pimputellaan halvalla syntikalla tai uruilla. Meininki on jotenkin maalaisesti nukkavierua, mutta samalla huikean haikeaa ja supercoolia.
Jollei Saturno 2000:lla lähde niin sitten ei millään. Ottakaa heti haltuun!