Ruotsalainen Cult Of Luna on yksi niitä bändejä, jotka hallitsevat suvereenisti valon ja varjon vaihtelut. Tai no, enimmäkseen pimeässähän uusimmalla, yhdeksännellä kokopitkällä vaelletaan. Yhtä kaikki uumajalaisyhtyeen nyanssien ja dynamiikan taju on huikeaa. Cult Of Luna kiihtyy nollasta sataan tarvittaessa sekunnissa, mutta jättää tilaa vielä välipysähdyksille – näin taiten sovitettua post metal -levyä tulee harvoin vastaan. Mainittakoon vielä, että Cult Of Lunalle täysillä soittaminen ei tarkoita turbotempoja, vaan lyijynraskautta sekä miltei tukahduttavan isoja tunteita.
Mutta on A Dawn To Fearissa sisältöäkin. Siellä täällä ujeltavat kuulaat ja kauniin kaihoisat kitaramelodiat, välillä surahtaa syntetisaattori muistettavin soundikääntein. Mahtuu lähes 80 minuutin levylle tyhjäkäyntiäkin, mutta esimerkiksi nimikappale on 10 minuutin mitassaan juuri sopivan mittainen.
A Dawn To Fear on upea paluulevy, voimannäyttö ja julkilausuma kaikesta siitä, mikä tässä usein puhki kulutetussa genressä olikaan relevanttia.
