Chan Marshall avaa Coversin Frank Oceanin Bad Religionilla. Alkuperäisversion harras melodraama muuttuu makuuhuoneäänitteeltä kuulostavaksi mutinaksi. Tämä kuvaa hyvin Marshallin tapaa työstää toisten materiaalia: hän ei niinkään puhalla uutta henkeä kappaleisiin, vaan sulauttaa ne osaksi omaa lakonista persoonaansa.
Hiljaiseloa viettäneen muusikon yllätyksetön, ehkäpä ajan pelaamiseksi lainakappaleista tempaistu välityö ei Oceanin versioimista lukuun ottamatta vaella Marshallille tyypillisten genrejen ulkopuolelle, eikä poikkea hänen kahden aiemman cover-levynsä tutuista ja turvallisista valinnoista.
Nick Caven vimmainen I Had A Dream Joe on tulkittu Caven varhaisemman Firstborn Is Dead -levyn jännitteellä, joka sopii Marshallin pidäteltyyn repertuaariin räminää luontevammin. Iggy Popin piiloklassikko Endless Sea ansaitsee aina noston mihin tahansa tyyliin esitettynä. Coversilla kuultava pahaenteinen luenta tuo mieleen Radio Ethiopian aikaisen Patti Smithin. Vaikka Marshall on tulkitsijana eleettömän hypnoottinen, hän osaa aina keskustella herkästi kappaleiden kanssa niiden ilmestymisaikakauden ja alkuperäisen esittäjän tuotannon tuntien.
