KOSHEEN: Kokopelli

Pari vuotta sitten ilmestynyttä Resist-levyä seuranneella kiertueella Kosheen teki 141 keikkaa 33 eri maassa. Ahkera brittikolmikko kertookin koettaneensa kirjoittaa toiselle albumilleen lauluja, jotka kuulostavat hyvältä livenä. Tulos ei ole mairitteleva, sillä näin persoonaton tanssipopin ja keskitien rockin hybridi voitaisiin vaikka museoida jälkipolville metrin ja kilogramman mallikappaleiden tavoin.

Kokopelli edustaa perusmusiikkia, jota on oltava olemassa, jotta jotkut voivat olla erilaisia. Se on kuin vaniljajäätelö tai lauantaimakkara – ei juuri mitään sellaisenaan, mutta erittäin altis tuotekehittelylle. Yhtyeen esikoinenkaan ei suoranaisesti takonut tanssimusiikin raja-aitoja murskaksi, mutta sen drum'n'bass-vaikutteisesta cross over -soundista oli helppo pitää ja mukavilla Hide U – sekä Catch-singleillä saatiin satunnaiset levykauppojen asiakkaat narautettua sijoittamaan rahansa Kosheeniin. Eteenpäin pyrkimisen sijaan Kosheen pelaa varman päälle, valitsee turvallisimmat rytmit ja tavallisimman kitarasoundin, ja raapii polvensa pahasti. Laulaja Sian Evanskaan ei enää kuulosta vuoroin raikkaalta naapurintytöltä tai tulevalta torch singeriltä, vaan Mel C:ltä ilmeettömimmillään.