Jussi Raittisen hip-isällisesti luotsaaman The Boys -yhtyeen viimeiset 15 vuotta rokannut inkarnaatio on Kerran vielä, pojat! -albumilla mitä etevimmässä vedossa. Suomalaiset rock’n’roll-pioneerit ovat vuosikymmenien aikaan saaneet aikaan aivan nappiin meneviä biisejä, mutta yhtä lailla liian isoja klassikkopaloja haukanneita ja esikuviin nähden alisuoriutuvia läpivetoja. Uusi levytys saattaa hyvin olla isojen Poikien tasapainoisin ja lennokkain albumikokonaisuus. Siinä yhdistyvät päkistelemättä verrattomin kantrisvengi, vauhdikkain Sun- ja Chuck Berry -rokkaus, kitaristien Lupari ja Metsberg näppärät rautalankainstrumentaalit sekä bonus-raitojen Elvis-joulubluesit.
Raittisen viihdeviikarin elkeetkin ovat hioutuneet tyylikkäämmiksi. Vain Nurmion Tonnin stiflat vaikuttaa Handen karun toteavan version rinnalla hiukan yli-ilmehdityltä, mutta Jussilla on silti yhtä pätevät Hagiksen, Sörkän ja Kallion passit näkemyksensä takuuna. Huumoripuoli on iloisen luontevaa Hectorin ajat sitten sanoittamassa Red Hot -versiossa Oot melkein liikaa ja Jussin itse kynäilemässä, Buck Owensin ja Ringon tutuksi tekemässä filmitähteyden unelmassa Oot ittes vaan. Suonna Kononen suometti osuvasti Waylon Jenningsin mainion Bob Wills -tribuutin muotoon Virran Ola on vielä kuningas. Levyn menevin pala Mä siitä eroon pääse en svengaa muikeasti perusnelikolla, mutta ydinmehukasta tukea kautta albumin antavat myös Lasse Sirkon läskibasso ja Pedro Hietasen näppäimistöt. Honey B Puurtinen duetoi herkullisesti Jussin kanssa Nääsville Bluesin.
