FEAR FACTORY: Digimortal

Fear Factoryn soittajat selittivät Obsoleten aikoihin levyn tärkeyttä koko uraa silmälläpitäen. Uran katsottiin jopa olevan katkolla: levyn piti myydä hirvittävästi tai muussa tapauksessa Fear Factoryn elinkaarta oli määrä tarkastella vakavasti. Obsolete ei vienyt Fear Factorya listoille, vaikka hieno levy olikin. Nyt Fear Factory on jo ehtinyt sanoa Digimortalista samaa kuin Obsoletesta. Nyt Digimortal on se albumi, jolla lähdetään lentoon tai sitten taas tarkastellaan tilannetta.
Tutkiskelun paikka taitaa tulla nytkin, sillä Digimortalille on vaikea kuvitella samanlaista listapamausta kuin vaikkapa Slipknotille tai Linkin Parkille. Eikä se johdu Digimortalin heikkoudesta. Fear Factory ei vain yksinkertaisesti ole listakamaa. Se on jykevän metallinen silloinkin, kun se notkistelee melodisimmillaan. Jyrkimmillään se moukaroi kuulohermoja kuin Tiger-tankki alle sattunutta korsua.
Kun tiedotteessa ensialkuun todetaan, etteivät tosifanit tule pettymään Digimortaliin, perustellaan tietenkin muutosta vanhaan tyyliin nähden. Toki Fear Factory on tiivistänyt ilmaisuaan siten, että poukkoilua on vähennetty ja keskitytty tekemään lyhempiä biisejä paksummilla melodioilla. Ehkä se on myös entistä vahvemmin kallellaan uusmetallin suuntaan varsinkin riffiensä osalta. Mutta ei muutos niin dramaattinen ole, että sitä tarvitsisi erikseen kenellekään selitellä. Ainakaan ei tarvitsisi pelätä fanien kaikkoamista. Juuri tässä on syy siihen, miksi mielikuvitus ei riitä näkemään Fear Factorya listoilla: se ei ole muuttunut niin paljon.
Sitä paitsi Digimortal sisältää samat perusongelmat kuin aiemmatkin levyt. Fear Factory on aina puhunut ihmisen ja koneen yhdistelmästä ja sen musiikkikin on ollut varsin kyborgimaista sätkettä. Fear Factoryn yhdistelmässä ihmismäinen puoli on aina jäänyt vähemmälle. Musiikki virtaa välillä hyvinkin, mutta silti mieleen tulee ensimmäisenä kylmä kone. Tykitys onnistuu loistavasti, mutta mistä löydettäisiin inhimillinen sielu? Mistä löytyisi suonissa virtaavaa lämmintä verta kalseiden virtapiirien sekaan?
Joko Fear Factoryn on tyydyttävä siihen, mitä sillä jo on ja luotava musiikkia olemassa olevalle faniporukalle tai sitten erottava ja etsittävä uusia haasteita. Toivotaan, että bändi nöyrtyy tosiasioiden edessä ja jatkaa musiikkinsa tekemistä silläkin uhalla, ettei se ikinä nouse miljoonamyyjäksi. Hyvää musiikkia on lupa tehdä, vaikka koko maailma ei kuuntelisikaan.