ERI ESITTÄJIÄ: Mikä fiilis 2

Juuri kun olin onnellisesti unohtanut, että maassamme oli ammoisina aikoina tapana tehdä kammottavia cover-versioita kansainvälisistä hiteistä, minua puukotetaan selkään kokoelmalla, joka on täynnä hirvittävimpiä mahdollisia Suomi-versioita 80-luvun karmeista diskohiteistä. Kahdesta on mukana myös tuoreempi versio – kertomaan, että sama fuula jatkuu yhä?

Okei, onhan mukana sentään muutama kelpo biisi (Call Me, Airport), mutta ala-arvoisten vokalistien (muun muassa Mona Carita, Armi Aavikko) ja juosten kustujen sanoitusten jälkeen niistä jää jäljelle vain sairaalloisuutta lähentelevä camp-viehätys. Siis niille, joille jää, ilmeisesti ainakin koostajakolmikolle, jonka kyllä huhutaan jonkinlaista musiikkimakuakin omaavan. Itse olen sitä mieltä, että paska on paskaa vielä vuosien jälkeenkin. Ja koska aine ei maailmasta tunnu loppuvan, miksi tökkiä vanhoja paskakasoja edes pitkillä tikuilla?

Keski-ikään ehtineet, joiden nuoruuteen nämä biisit ovat kuuluneet olennaisena osana, saattavat pyöritellä cd:tä nostalgian pilke silmissään ja virne suupielissään. Varmasti tällä levyllä muutakin käyttöä on – paikoissa, joissa masokistit kokoontuvat. Ja jos kotiisi on eksynyt sinnikkäitä jatkoilletulijoita, jotka eivät tajua häipyä kotiinsa nukkumaan, ei muuta kuin Mikä fiilis 2 cd-kelkkaan, ja eiköhän tupa tyhjene.