Aki Erosen (laulu) ja Olli Halosen (kitara) neljäs albumi ei aiheuta suuria tunteita puoleen tai toiseen. Semmoiseen kaksikon radiopop on aivan liian asiallista ja harmitonta.
Yksi tämän laiskanpulskean levyn markkinoinnissa käytetyistä koukuista on, että se käytiin miksaamassa Kent-yhtyeen studiolla Tukholman liepeillä. On kovin hankala ymmärtää, miten retki vaikutti lopputulokseen. Eiköhän tällaista siistiä perussoundia olisi moni osannut kiillottaa Suomessakin.
Vihaa, rakkautta vai jotain muuta -levyn kappaleita ja niiden sovituksia ei voi kehua kovin kekseliäiksi. Jollottavat säkeistöt sopisivat yhtä hyvin Kotiteollisuuden levylle ja kertosäkeetkään eivät saa ilmaa siipiensä alle. Parin kappaleen Depeche Mode -vaikutteista käyvät varovasti särähtävät kosketinsoundit ja pulskempi biitti ovat arvattavia.
1990-luvun alussa Neljä Ruusua rakastui Depeche Moden ja Pet Shop Boysin synteettiseen soundiin ja äänitti sen innoittamana pari Suomen oloissa raikasta ja rohkeaa poplevyä. Sen parempaan ei ole kukaan täällä vieläkään pystynyt.
