Viime vuosikymmenen lopulla vaikuttanut ruotsalainen Swordmaster oli villi ja primitiivinen death/thrash-retkue, joka tuli tunnetuksi lähinnä Dissectionin linnassa istuvan nokkamiehen Jon Nödtveidtin pikkuveljen Emilin bändinä. Swordmaster otti ja hajosi, mutta kolme neljännestä yhtyeestä päätti jatkaa musiikin tekoa uudella nimellä napaten mukaansa Dissectionin rumpalin Ole Öhmanin. Nimen vaihtuessa muuttui myös tyyli, jonka seurauksena monikansallinen Universal kiinnostui. Deathstarsilla ei ole mitään tekemistä kalma- tai mättömetallin kanssa, vaan nyt homman nimi on goottivaikutteinen konemetalli. Myös hevikuteet ovat vaihtuneet goottivetimiin ja -meikkeihin.
Deathstarsin debyyttialbumi tuo vahvasti mieleen pari muuta rankemmasta metallista koneellisempaan ilmaisuun siirtynyttä tekijää, eli Painin sekä The Kovenantin. Muoto- ja tyyliseikat ovat Deathstarsilla hyvin hallussa, eli sekä soundimaailma että tyylilajin kärkinimien noudattama draaman kaari sävellyksissä on sisäistetty täydellisesti.
Valitettavasti sisällön kanssa on vähän niin ja näin. Kappalemateriaalia ei voi kutsua muuta kuin keskinkertaiseksi eikä vokalisti Whiplasher ole selvästikään omalla maaperällään yrittäessään uhkua kohtalokkaasti. Andrew Eldritchin maneereja matkiessaan vokalistimme laulu muuttuu hoilaukseksi turhankin usein. Ehkä Jyrki 69:n pitäisi antaa kaverille laulutunteja?
DEATHSTARS: Synthetic Generation
Arvio julkaistu Soundissa 10/2002.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Viime vuosikymmenen lopulla vaikuttanut ruotsalainen Swordmaster oli villi ja primitiivinen death/thrash-retkue, joka tuli tunnetuksi lähinnä Dissectionin linnassa istuvan nokkamiehen Jon Nödtveidtin pikkuveljen Emilin bändinä.
Arvio
DEATHSTARS
Synthetic Generation
Universal
Synthetic Generation
Universal