Ruotsalainen dekadenssin konnakopla Deathstars on ehtinyt jo kolmanteen albumiinsa. Suomessakin keikkaillut yhtye osaa yhä räätälöidä musiikkinsa täysin kohdeyleisöään ajatellen, mutta saksalaisen ebm:n ja teollisuusmetallin sekoitus ei välttämättä ole sellainen tyylilaji, jolla porskutettaisiin albumista toiseen aiheuttamatta väsymyksen tunnetta kuulijassa, jos uusiutumista ei tapahdu.
Electric Night flirttailee uskaliaasti samojen teemojen ympärillä kuin yhtyeen aikaisemmatkin levytykset. Jopa melodioissa liipaistaan melko läheltä omia tuotoksia. On tyylilajille ominaista, että kehitys on maltillista, ellei jopa täysin olematonta, mutta Deathstars on turvallisuudentunteessaan ehkä jo lipsahtanut mauttomuuden puolelle. Vai onko ideapankin saldo yksinkertaisesti näyttänyt nollaa? Levy ei tuo yhtyeestä esiin mitään uutta, mutta ei myöskään yllä melodioiltaan edeltäjänsä tasolle. Tuttu ja turvallinen ei tällä kertaa säväytä.
Electric Night on hyvä levy, jos muutos on mielestäsi pelottava asia, mutta kaikessa muussa valossa se on väljähtynyt ja fanejaan ylenkatsova kyhäelmä. Ei tässä niin perustavanlaatuisten keksintöjen äärellä olla, että niistä kykenisi innostumaan loputtomiin saakka.
