Kesällä 2006 ilmestyneellä 5:55-albumilla Charlotte Gainsbourgin toiveita toteuttivat Air, Jarvis Cocker ja Nigel Godrich. Jousisovituksista vastasi vanha herra nimeltä David Campbell. Hän on arvaamattomasti ansioluetteloaan kartuttavan Beck Hansenin isä. IRM-albumilla liki kaikki mahdollinen on luotettu maailman viileimmän skientologin käsiin.
Pari vuotta sitten Charlotte Gainsbourg joutui vesihiihto-onnettomuuteen. IRM-levy on saanut nimensä sen jälkeen hänen aivoistaan otetuista magneettikuvista: ”Analyse EKG/can you see a memory.” Konsepti olisi voinut johtaa vaikka minkälaiseen huminaan, mutta pääosin akustinen musiikki lonksuu ja lainehtii tutun oloisesti.
Levyn tekstit on räätälöity Charlotten kokemuksiin sopiviksi, mutta musiikki on silkkaa Beckiä. Hänen katalogistaan lähimmiksi viitteiksi asettuvat Sea Change (2002) ja Modern Guilt (2008). Tasoltaan IRM on lähempänä jälkimmäistä. Siis välttävän ja hyvän rajamailla.
Kun näyttelijä Scarlett Johansson julkaisi Tom Waitsin kappaleita, yllättäen levy ei ollutkaan katastrofi. Viime vuonna hän levytti lauluntekijä Pete Yornin kanssa ja varmasti lisääkin on luvassa. Charlotte Gainsbourg ei laula juuri Scarlettia kummemmin, mutta saa silti musiikin tuntumaan ikiomaltaan. Eikä ranskalaiseen popkulttuuriin kuulukaan virheettömän äänen ihailu. Siitä esimerkiksi sopii Charlotten isä, jota ranskalaiset rakastavat ehdoitta.
