Candlemass suuntaa uudella levyllään Dactylis Glomerataa vahvemmin doomin alkujuurille ja kohti omia vanhoja tuotoksiaan. Ja From The 13th Sunilla, kuten koko doom-tyylisuuntauksella ylipäänsäkin, kaikuu paksusti Black Sabbathin perintö.
Leif Edlingin sävellystaidot on venytetty maksimiin, sillä tässä on levy, jolla olisi ollut mahdollisuudet palauttaa Candlemassin vanha loisto. Parilla biisillä, esimerkiksi Symptom Of The Universe -tyyliin riffittelevällä Elephant Starilla, näytetään mallia itselleen Tony Iommille. Tällaiseen hidastelun ja painavuuden yhdistelmään Black Sabbathin olisi toivonut yltävän kahden Reunion-kiekolla kuullun uuden rääpäisyn sijaan. Mutta Candlemass pudottautuu itse kaivamaansa kuoppaan. Laulaja Björn Flodquist on opetellut Ozzy-maneerit niin perusteellisesti, että hirvittää. Mies matkii Ozzyn äänen lisäksi tämän painotuksia ja pilaa samantien koko huolella rakennetun konseptin. Ei tätä oikein tribuutiksikaan voi laskea, joten bändille jää mietittävää loistobiiseistä huolimatta.
CANDLEMASS: From The 13th Sun
Arvio julkaistu Soundissa 09/1999.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Candlemass suuntaa uudella levyllään Dactylis Glomerataa vahvemmin doomin alkujuurille ja kohti omia vanhoja tuotoksiaan. Ja From The 13th Sunilla, kuten koko doom-tyylisuuntauksella ylipäänsäkin, kaikuu paksusti Black Sabbathin perintö.
Arvio
CANDLEMASS
From The 13th Sun
Music For Nations
From The 13th Sun
Music For Nations
