Muovicroonerin muutama vuosi sitten taltioitu keikka on mutkaton läpileikkaus Ferryn soolotuotannon makuuhuonerockista. Vähäinen Roxy Musicin aikainen materiaali ei edes jää harmittamaan, vaikka loistavasti rönsyilevät versiot Bitter Sweetista ja Love Is The Drugista nousevatkin tallenteen hienoimpiin hetkiin. Tuoreemmista kappaleista muutaman vuoden takaisen Olympian Alphaville-kohokohta kuulostaa jo nyt Ferry-klassikolta. Outoa onkin, miten hienoja soololevyjä julkaissut Ferry tyytyy täyttämään dvd:n materiaalista liki puolet vaihtelevan tasoisilla covereilla. Näistä Neil Youngin ihastuttava Like A Hurricane toimii leuat loksauttavasti, siinä missä The Velvet Undergroundin What Goes On ei tarjoa mitään kenellekään.
Itse konsertti on äänenlaadultaan silkkaa hunajaa korville, mutta hieman tylsähköä katsottavaa. Ferry yhtyeineen lähinnä oleskelee staattisesti lavalla kyllästyneen oloisena, eikä pelkistetty konserttisali ole tilana mielenkiintoinen. Myös kameratyöskentelyssä on ongelmia, ja etenkin kamera-ajoja olisi kaivannut elävöittämään kuvaa. Ferryn musiikki kuitenkin on poptaidetraditiota noudattaen pelkkää pintaa – ja hyvä niin.
