Melankolian mestari Bob Mould heitti bändeineen (Jon Wurster, rummut ja Jason Narducy, basso) tanakan keikan Tavastialla vuonna 2012. Sain jopa kiittää maestroa keikan jälkeen ihan käsipäivää. Huippulia!
Sama trio-kokoonpano on myös uusimman Patch The Sky -levyn taustalla. Bob on tällä kertaa väsännyt 12 varioivaa rock- tai punkrallia. On hienoa, että 55-vuotias karhu jaksaa vielä painaa fanien iloksi.
Bob tekee tavallaan Beatlesin ja punkin konseptuaalista synteesiä. Hän laulaa romanttisen melodisesti muun muassa mielenhäiriöistä, unettomuudesta sekä ystävyys- ja ihmissuhteista. Voisin jopa tulkita tämän jonkinlaiseksi erolevyksi. Yksikään kappale ei nouse muiden ylitse, vaan biisit ovat tasaisen laadukkaita ja kuulen eräissä jopa kaikuja Sugar-yhtyeestä.
Tykkään ihan hillittömästi Bobin taidokkaasta kitaransoitosta. Hän osaa kerrostaa ihanasti capotettuja akustisia ja sähköisiä perussointurämpytyskitaroita philspectormaiseksi meluvalliksi, jossa monistettu stemmalaulu ei liidaa kertosäkeessäkään, vaan on instrumentti muiden joukossa ja kokonaisuus on keskihakuisen tasapainoinen.
Bob voisi milloin tahansa laulaa Hemmolle salaa ja hiljaa peiton alla vaikka Saat miehen kyyneliin. Kiitos.
