Delainin riveissä on tapahtunut paljon sitten yhtyeen edellisen levyn Apocalypse & Chill (2020). Vuonna 2021 bändistä lähtivät kaikki paitsi yhtyeen perustanut kosketinsoittaja Martijn Westerholt, joka ilmoitti Delainin toimivan vastaisuudessa projektiluonteisesti.
Sittemmin ajatukset muuttuivat ja kyseessä on jälleen ihan oikea yhtye. Kokoonpano ei ole lähtenyt liikkeelle totaalisen puhtaalta pöydältä, sillä rumpalilla ja kitaristilla on jo aiempaa Delain-historiaa. Ja kyllä yhtyeen edelleen Delainiksi tunnistaa, vaikka yhtyeen riveissä on myös uusi laulaja Diana Leah.
Westerholtin lähtökohdat säveltäjänä eivät ole kokoonpanon vaihtumisesta huolimatta muuttuneet ja hyvä niin, sillä tällaisissa tilanteissa bändi tarvitsee vahvan liiman, joka pitää yhteyden menneisyyteensä. Uusi albumi on tunnelmaltaan kuulaampi kuin edeltäjänsä, ja metallinen väkevyys on sulatettu joustavasti kepeämpään äänimaisemaan. Uusinta uutta edustaa erityisesti Moth To A Flame sekä muutama sen perässä soiva kappale, jossa metalli murahtaa yllättävän kuohkean melodian rinnalla. Underland puolestaan hätyyttelee Delainin parhaan biisin titteliä mieleenpainuvalla ja väkevällä ilmaisullaan.
Westerholt osaa asiansa säveltäjänä sekä sovittajana, ja mikä miellyttävintä, osoittaa uuden levyn myötä pystyvänsä toimimaan myös tavallista haasteellisemmassa toimintaympäristössä.
