The Nationalilla on luova kausi päällä. Keväällä ilmestynyt First Two Pages Of Frankenstein tarjosi parasta The Nationalia aikoihin. Ja nyt, vain puoli vuotta myöhemmin, bändi julkaisee täysin puskista kymmenennen albuminsa.
Laugh Track on jonkinlainen Frankensteinin sisarlevy, jonka materiaali on syntynyt ilmeisesti samoissa sessioissa ja hioutunut kiertueilla. Kappaleiden tallentaminen on tapahtunut selvästi hyvin spontaanissa hengessä. Sen kuulee, ja onneksi lähinnä hyvässä.
Siinä missä First Two Pages Of Frankenstein oli harkittu, pohdiskeleva ja tasalaatuinen albumikokonaisuus, leimaa Laugh Trackia avoimuus, kokeilunhalu ja rosoisuus. Levyä voisi jopa luonnehtia nimensä mukaisesti leikkisäksi, ellei The Nationalin perusvire olisi edelleen tutun alakuloinen. Kaikki on suhteellista.
Frankensteinin rinnalla biisimateriaali kalpenee, mutta toki nippu perustasonkin The National -sävellyksiä kantaa pitkälle, etenkin kun sovituksissa on tavallista enemmän tarttumapintaa. Ja onneksi yhtyeen murahtelija Matt Berninger on kaapinut muistivihkoistaan kiitettävän määrän ajatuksiin jääviä lauseita.
Minään jämälevynä Laugh Trackia ei siis voi kuitata. Se täydentää hyvin edeltäjäänsä ja kantaa vaivatta omillaankin. Phoebe Bridgersin kanssa esitetty nimiraita ja Bon Iverin duetoima Weird Goodbyes ovat jänteviä esityksiä. The Nationalille uutena vierailijana levyllä esiintyy Rosanne Cash, jonka karismaattinen ääni on hieno pari Berningerille levyn parhaimpiin lukeutuvassa Crumblessa. Lopussa soiva kahdeksanminuuttinen kitaramyrsky Smoke Detector on hälyisyydessään uudenlaista The Nationalia. Sellaista saisi kernaasti tulla lisääkin.
