Arvio: Tekijällä on kivaa, kuulijalla ei – Arjen Lucassenin viimeisin projekti on tukkoista nostalgiarockia

Arvio julkaistu Soundissa 5/2023.
Kirjoittanut: Aki Nuopponen.

Arvio

Arjen Lucassen’s Supersonic Revolution
Golden Age Of Music
Mascot

Supersonic Revolution on jo kymmenes bändi tai projekti, jossa hollantilainen Arjen Lucassen on ollut mukana 41 vuoden levytysuransa aikana. Nyt parhaiten Ayreonin rock-oopperoista tunnettu Lucassen palaa tavallaan juuriaankin kauemmas: Golden Age Of Music on ehtaa urkurock-hässäkkää Deep Purplen ja Uriah Heepin malliin.

Kiistämätön tosiasia on se, että parhaimmillaan mikään ei ole parempi yhdistelmä kuin urut ja rock. Lucassen ja hänen ympärilleen rakennettu bändi yhdistelee tavallaan hienosti vanhan liiton soundia moderniin tuotantoon, kuplivimmat urkutulitukset toimivat, kitarasoolojen ilojakin kuullaan ja laulaja Jaycee Cuijpers on kuin genren oppikirjasta.

Koko levyltä kuulee, että ukoilla on ollut kivaa sitä tehdessä, mutta tekijöiden ilo ei kanna sävellyksiin. Albumia kaupataan 15 kappaleen mittaisena, se kestää 67 minuuttia ja bändi hehkuttelee, etteivät edes bonuskappaleet ole bonuksia. Parasta olisi olla, koska levyn turboahdettu soundi alkaa puuduttaa noin viiden kappaleen jälkeen.

Kaksi tärkeintä asiaa sieltä 70-luvulta on jäänyt ottamatta matkaan: hengittävä orgaanisuus soundissa ja bändin kuuloinen persoonallisuus sävellyksissä. Jäljelle jää tasaisen tukkoista nostalgiarockia.