Taylor Swift on tehnyt 16 vuodessa lähes absurdin tuntuisen matkan naapurintyttömäisestä kantripopparista megaluokan moderniksi poptähdeksi. Lisäksi edellislevyillään Folklore ja Evermore (2020) hän otti haltuunsa indie popin ja folkin manööverit niin rohkean suvereenisti, että sai käännytettyä fanikseen niitäkin, jotka olivat vierastaneet hänen aiempia tekemisiään.
Taas on uuden musiikin aika. Amerikkalaisartisti ei julkaissut 10. studiolevyltäänkään etukäteen yhtään singleä – ehkäpä siksi, ettei hänen tarvitse. Sitä paitsi Midnights-uutuusalbumi keräsi Spotifyssä yhdessä päivässä enemmän kuulijoita kuin mikään muu tähänastinen uutuuslevy.
Swift kelaa uudella striimijyrällään tavallaan taaksepäin, sillä nyt palaillaan elektronisemman muotokielen pariin. Toisaalta tällainen matalilla bassotaajuuksilla varustettu, synteettisen tummanpuhuva ja kevyen kokeellinen äänimaisemallisuus on hänelle varsin tuore aluevaltaus.
Midnights on 13 biisin konseptialbumi Swiftin unettomista öistä. Yökyöpelöinnistä on virinnyt ”estetiikka edellä” -levy, joka ei ainakaan aluksi hurmaa niinkään sävellyksillään vaan yhdenmukaisuudellaan. Elektronisten hiturien ja dream popin vyörytys imaisee alakuloiseen – joskin paikoin hieman puuduttavaan – maailmaansa. Swiftin ei tarvitse Midnightsilla revitellä, vaan hänen tunnusomaiseen fraseeraukseensa pohjaava levollinen läsnäolo ja pitelemätön melodiataju riittävät.
32-vuotiaan supertähden teiniangstimainen lyriikka kuulostaa paikoin kiusalliselta, välillä taas hyvinkin rehelliseltä ja puhuttelevalta. Levyn hienoimpiin biiseihin kuuluvassa Anti-Herossa artisti käsittelee epävarmuuksiaan ja syömishäiriötään: “Sometimes I feel like everybody is a sexy baby / And I’m a monster on the hill / Too big to hang out.”
Question…? -kappaleessa Swift tuntuu löytävän oman sisäisen Suzanne Vegansa. Leikittelevä Karma puolestaan on ehta pophitti, ja luulisi, että levyn tarttuvimmasta biisistä kuullaan vielä tykimpi tanssi-remix. On myös ihan luontevaa, että artistin pysähtyneimmällä albumilla vierailee kiireettömän tyylittelyn taituri Lana Del Rey.
Vaikka Midnights ei yllä kahden edellisen Swift-albumin tasolle, on se silti näkemyksellisen lauluntekijän laatutyöstä käyvä synkeän hieno syyslevy.
