Rokkaavaa metallisävytteistä progea soittavan Mastordin kolmosalbumilla Lemmon linnulla ja Trail of Consequence -debyytillä on ikäeroa tasan kuusi vuotta. Välissä yhtye ehti julkaista To Whom Bow Even the Trees -levyn vuonna 2021. Jo nimistä voi päätellä laulukielen vaihtuneen matkalla.
Musiikissakin on tapahtunut pieniä muutoksia ja paletin laajenemista. Dream Theaterin vaikutus huokui esikoisella vahvana, ja maltillisia kaikuja siitä löytyy vieläkin. Tunnelma on raskas ja tumma, mutta ilmaisu on kallistunut metallisesta rokimman ja ”kevyemmän” vanhan koulukunnan progen suuntaan. Kappaleet soljuvat saumoitta muodostaen yhdessä ison kokonaisuuden.
Kielenvaihto tuo oman vivahteensa, muttei pelkästään positiivisessa mielessä. Runolliset sanat sopivat sinänsä musiikkiin eivätkä irvistytä, mutta tulkinnassa ja laulujen sovituksissa olisi parannettavaa. Sanoja joko venytetään kummallisesti ja annetaan laiska vaikutelma, tai sitten niitä töksäytetään kuin puhuen. Myös tietyt Markku Pihlajan maneerit lipsahtavat välistä ylitulkinnan puolelle.
Kokonaisuus on kuitenkin maistuvaa progea, josta riittää ammennettavaa useammallekin kuuntelukerralle.