Satakuntalainen taiderockyhtye Opunui julkaisee kolmannen albumin musiikkia, jossa on vaikea olla kuulematta jatkumoa kitaristi Häiriön tunnetumpaan yhtyeeseen Maj Karmaan. Tarkemmin sanottuna Harmaa-levy tuo mieleen Karman 2000-luvun taitteen läpimurtoajat, kun soundi oli raskas, junnaava, ajoittain melodinen ja joskus uuvuttava. ”Kiperyyden” ja ”kimuranttiuden” kaltaisia määritelmiä ei kartella. Tämä on ysärinuorten suomenkielistä älykkömusaa nostalgisen puhtaana.
Opunuin toinen keskushahmo on laulaja, runoilijanakin kunnostautunut Jussi Mäkipere, jonka paatoksellinen ulosanti toimii hetkittäin ja toisinaan taas ei. Mahtipontinen Ekliptika tavoittaa jotain samanlaista kosmiseen viittaavaa kuin uudempien aikojen CMX parhaimmillaan, mutta paljon tönkömpääkin menoa tässä on.
Ainakaan Opunui ei teeskentele olevansa muuta kuin on. Sitä paitsi tietyn estetiikan minua paremmin omaksuneet ihmiset voivat olla tästä levystä hyvinkin eri mieltä. Vähemmän derivatiivisuutta ja Karma-muistumia ja ripaus lisää dynamiikkaa, niin oltaisiin kolmessa tähdessä. Tahtoa tehdä arkisen yläpuolelle nousevaa musiikkia yhtyeellä selvästi on.
